Olen viime vuodet tutkinut hyvin laajalti rekrytoinnin ja työnhaun tilaa Suomessa eri kulmilta ja eri rooleissa. Olen toiminut 1990-luvulla silloisten työnantajieni prosesseissa rekrytoinnin tukena, 2000-luvun alusta itse palkannut ihmisiä omiin tai johtamiini yrityksiin, ja 2000-luvun puolivälistä alkaen toiminut ammattirekrytoijana niin Suomessa kuin maailmalla. Palattuani Lontoosta Suomeen toimin 2008-2009 Manpower-ryhmän ElanIT Resource -tytäryhtiössä rakentamassa erilaisia rekrytointikanavia ja pystyttämässä yhteis-Pohjoismaisia toimintoja eri tavoin. LinkedInin hyödyntämiseen sain kipinän keväällä 2004 saadun LinkedIn-kutsun myötä, ja olen siitä asti ollut monessa mielessä "LinkedIn-uskovainen". Siitäkin huolimatta että LinkedIn on ollut uralleni erittäin tärkeä ja pidän sitä monella tavoin tärkeimpänä ammatillisena some-kanavana, sillä olisi mielestäni myös monessa mielessä paljon parantamisen varaa, se on todella kaukana täydellisestä, mutta on paras vaihtoehto mitä tällä hetkellä on tarjolla. Vuonna 2005 sain ensimmäisen määräaikaisen työn LinkedInin kautta täysin tuntemattomalta norjalaiselta firmalta. Sen jälkeen LinkedInillä on ollut suuri rooli pysyvään työsuhteeseen rekrytoitumisessa, ja olen sitä kautta itse rekrytoinut ihmisiä. Olin Lontoossa työskennellessäni Euroopankin tasolla ensimmäisiä rekrytoijia jotka systemaattisesti alkoivat hyödyntää sosiaalista mediaa rekrytoinnissa. Jätettyäni Manpower-ryhmän taakseni, perustin Suomen ensimmäisen somerekrytoinnin toimintatapoihin erikoistuneen firman, joka sittemmin myytiin VMP Groupille. Olen mielestäni kerännyt kohtuullisen kokemuksen erilaisten yritysten ja muiden organisaatioiden rekrytointiprosesseista vuonna 2008 alkaneen somekouluttajan postini myötä, ja vuonna 2011 koulutuksen muututtua päätoimekseni VMP-kaupan myötä, olen tutkinut rekrytointialaa hyvin paljon.

En ole aina ollut kovin harkitseva puheissani, ja viime vuosina olen tarkoituksellisesti pyrkinyt koulutuksissani musta-valkoistamaan, kärjistämään, provosoimaan ja muin tavoin saamaan ihmiset miettimään asioita sen sijaan että ottaisivat asiat annettuina itsestäänselvyyksinä tai absoluuttisina totuuksina. Välillä sanon sen suoraan koulutuksen alussa, mutta joskus se jää erikseen sanomatta.

Parisen vuotta sitten olin pitämässä tietylle ammattiliitolle koulutusta sosiaalisen median käytöstä työnhaussa, ja kerroin järjestäjille etukäteen että aion hieman tavallista enemmän kärjistää asioita. Hyvä että sanoin. Koulutuksen alkupuolella näytin alla olevaa kuvakaappausta, jonka julkaisemiseen olin saanut luvan silloiselta Joberatelta, nykyiseltä Candarinelta, heidän Express-työkalustaan. Express on palvelu, jonka avulla organisaatio voi postittaa työpaikkailmoituksen keskitetysti juuri kyseiseen työnkuvaan parhaiten sopiviin kanaviin, kanaviin jotka Expressiin on määritelty omaavan sopivan kohdeyleisön monin eri kriteerein mitattuna. Kuvassa on yhden työpaikkailmoituksen tilastoja siitä, kuinka monta katselukertaa kukin kanava on tuottanut seurantajakson aikana. Kyseisessä ilmoittelukamapnjassa on ollut mukana n. 20 eri verkkopalvelua, mukaan lukien siis kaikki pää-somekanavat, Monster, Oikotie, Mol.fi, ja monia muita. Tässä tapauksessa Oikotie ei mahtunut top 9 kanavien joukkoon, joka alla olevassa kuvakaappauksessa näkyy.

Ja kuten tuloksista näkyy, seurantajakson aikana FB-sivu "Avoimet työpaikat" on tuottanut yksittäisenä kanavana eniten katselukertoja kyseiselle työpaikkailmoitukselle. Palveluna Twitter taas on tuottanut selkeästi eniten katseluja kun lasketaan eri Twitter-tilit yhteen. Ja tässä kuvassa näkyy siis vain top 9 palvelut, ei niitä muita Twitter-, LinkedIn- tai FB-tilejä joita kampanjassa on hyödynnetty. Sain luvan käyttää tätä kuvaa siksi, että se Joberaten edustajan mielestä kuvasi normaalia kampanjaa erittäin hyvin. Suunnilleen tällaisia tilastoja tuli joka ainoasta kampanjasta, jotka Expressin kautta jaettiin. Eli 3 pää-somekanavaa tuottavat eniten katseluja, ja Monster on lähes poikkeuksetta paras perinteinen ilmoittelukanava. Somekanavien kesken vaihtelua on paljon, riippuen pitkälti siitä millaista osaajaa etsitään.

Tämän kuvan esitettyäni alkoi yleisön takarivistä nousta käsi kiivasti kattoa kohti, ja kysyjä tivasi minulta tiukkaan sävyyn mistä kuva on, miten voin väittää sen olevan normaalitilanne, ja monta muuta mielenkiintoista kysymystä, ja vaatimus saada nähdä tilastot ja mistä tietoni tulevat. Tämän jälkeen monessa muussakin kohdassa esitystä sama henkilö (tai hänen vieressään istunut henkilö, tarkkaan en enää muista kysyikö henkilö kaikki kysymykset itse) tivasi tilastoja ja linkkejä esitykseeni liittyen. Tauon aikana menin esittäytymään henkilöille, ja sain kuulla, yllätys-yllätys, heidän edustavan erästä työpaikkailmoittelukanavaa. He olivat hyvin närkästyksissään siitä miten olin "dissannut" muita kuin somekanavia, erityisesti heidän mielestään juuri heitä. Mielestäni en näin ollut tehnyt, näytin vain tilastoja ja käytännön esimerkkejä, mutta ymmärsin hyvin heidän närkästyksensä, olihan tilanne heidän kannaltaan ikävän näköinen. Sanoin että kai he ymmärsivät että herättelen ihmisiä ajattelemaan, että kärjistän ja musta-valkoistan asioita.

Jonkun aikaa tilaisuuden jälkeen sain puhelun tilaisuuden järjestäjältä, asiakkaaltani, että kyseiset henkilöt olivat antaneet heille palautetta kirjallisessa muodossa, ja palautteessa sanottiin Tom Laineen olevan stand-up koomikko joka oli tauolla heidän mukaansa myöntänyt valehtelevansa, tunnustanut rikkoneensa lakia ja vaikka mitä, ja että on häpeä kutsua minut puhumaan tällaiseen tilaisuuteen. Olin shokissa. Miten voin puolustautua isoa yritystä ja heidän syytöksiään vastaan? Miten voisin todistaa että en ollut missään nimessä sanonut heille valehtelevani yleisölle tai niin oikeasti tehnyt? Etsiessäni sanoja vastatakseni syytökseen, asiakas kertoi että heidän pitää ottaa tämä viralliseen käsittelyyn johtokunnassa, mutta että minulla ei olisi hätää, sillä hän itse oli seisonut takanamme tämän tauolla käydyn keskustelun aikana, kuullut koko keskustelun ja tiesi että syytökset olivat keksittyjä, ja olinhan vielä ennen koulutusta kertonut aikovanikin provosoida yleisöä - ja selkeästi siinä onnistunut. Aikanaan sitten johtokunta totesi että haluavat tilata minulta aiottua enemmän koulutuksia ja että ovat entistä vakuuttuneempia tavastani toimia, kun tästä oli herännyt niin kova keskustelu. Seuraavaan koulutukseen (yllättäen) tuli paikalle asiakasorganisaation lakimies opiskelemaan johdollani ;-) Totta kai tarkoituksena siis chekata mitä ja miten asioista puhuin. Tilaisuuden jälkeen hän tuli kertomaan olevansa erittäin tyytyväinen koulutukseen ja siihen miten se esitettiin, eikä asiaa ole koskaan enää nostettu keskustelun aiheeksi.

Onneksi en näyttänyt silloin alla olevaa kuvaa toisesta työpaikkailmoittelukampanjasta... Tämä kuva olisi saattanut saada jonkun tippumaan tuolilta.

Tuolloin saamani ja myöhemmin pariinkin kertaan vahvistetun tiedon mukaan siis top 3 somekanavat, Twitter, Facebook ja LinkedIn, tuottavat systemaattisesti huomattavasti enemmän katselukertoja työpaikkailmoituksille kuin Monster tai Oikotie, jotka kuitenkin siis kestävät vertailun mille tahansa muulle perinteiselle kanavalle lähes kaikissa kampanjoissa. Jos joku haluaa kyseenalaistaa väitettä, voi itse alkaa testaamaan asiaa, kertokaa sitten minullekin saamanne tulokset.

Ettei jäisi epäselvää, niin todettakoon vielä että minulla ei ole mitään Oikotietä tai Monsteria vastaan, toivoisin kovasti että kyseiset palvelut toisivat uusia toiminnollisuuksia ja palveluja saataville ja saataisiin oikeaa kilpailua työpaikkailmoittelukenttään.

Tällä viikolla kun olin puhumassa Messukeskuksessa Bisnespäivillä LinkedInistä yrityskäytössä ja kerroin LinkedInin, Monsterin ja Oikotien eroista rekrytointi-ilmoitusten hintojen ja tavoittavuuden näkökulmasta, sain taas vastata koulutuksen jälkeen erään yrityksen tiedusteluihin miksi "dissaan" heitä ja maksaako LinkedIn minulle tästä. Todettakoon siis tässä nyt lopullisesti että ei, LinkedIn tai kukaan muukaan ei maksa minulle tiettyjen palveluiden kehumisesta tai toisten haukkumisesta. Jälleen sain lupautua todistelemaan tilastoja, joista suurimpaan osaan minulla ei ole mitään osaa tai arpaa niiden toteuttajana tai muussakaan roolissa. Mutta nyt, tänään, heräsi minussa tarve nostaa tämä kissa pöydälle. Minun ei tarvitse itse asiassa todistaa mitään, vaan tilastot saavat puhua puolestaan, tulkitsen niitä oman kokemukseni ja parhaan näkemykseni mukaan, ja en aio sitä pyydellä anteeksi. Olen sen verran pitkään kiertänyt tätä tahkoa, että olen mielestäni kykenevä arvioimaan somerekrytoinnin tilaa Suomessa, ja jos siihen liittyy vertailu LinkedInin, Monsterin ja Oikotien välillä, so be it!

Tämä on minun julkinen avaukseni eri toimijoiden suuntaan todistaa minun puheeni ja tilastot vääriksi, eikä toisin päin. Koulutusmateriaalejani on laajasti saatavilla netissä ja kuka tahansa voi osallistua koulutuksiini (maksua vastaan, totta kai) ja tulla kuulemaan mitä ja miten näistä asioista puhun.

Mitä tulee työpaikkailmoitteluun, alkuvuodesta julkaisimme tutkimuksen, jossa haastateltiin sekä yritysten sisäisiä rekrytoijia ja HR-henkilöstöä että ammattirekrytoijia ja headhunttereita eri palvelujen käytöstä rekrytointiprosessissa. Alla kaksi tilastoa jotka kyseisen tutkimuksen tuloksista on julkaistu.

Millaisissa palveluissa ilmoittelette työpaikoista? Vastaajina yrityksen sisäiset rekrytoijat

Millaisissa palveluissa ilmoittelette työpaikoista? Vastaajina ammattirekrytoijat

Kuten tilastoista huomataan, LinkedIn ja Monster tai Oikotie eivät sulje toisiaan pois. Monet vastaajista käyttävät palveluja sekä että. Erityisen huomattavaa on kuitenkin Oikotien kasvanut merkitys Monsteriin verrattuna. Tämä riippuu totta kai paljon siitä millaisia osaamisprofiileja rekrytoija hakee, mutta alla oleva tilasto kertoo Oikotien ja LinkedInin myös tuottavan erittäin hyviä tuloksia.

Mikä ilmoittelukanava toimii parhaiten omassa työssäsi? Vastaajina ammattirekrytoijat

Oikotie on parin viime vuoden aikana noussut todenteolla haastamaan Monsteria perinteisten verkkopalvelujen ykkössijasta rekrytointi-ilmoittelussa. Syynä lienee Oikotien halventuneet ja halvemmat hinnat, uusi CV-tietokanta, sekä erilaiset uudet palvelumallit joita yritys on pyrkinyt löytämään mm. Rekry2020-kampanjan kautta. Olen kuullut viime aikoina paljon positiivista palautetta Oikotien tavasta toimia.

Rekrytointitutkimuksesta pitää erikseen todeta, että siinä korostuu sosiaalisen median rooli monilla tavoin normaalia suurempana, sillä vastaajat edustivat pääasiassa suurempien kaupunkien, isompien firmojen ja modernimpien toimialojen yrityksiä. Keväällä EK:n julkaiseman tutkimuksen mukaan alle viidennes heidän jäsenyrityksistään käyttää sosiaalista mediaa rekrytoinnissa. EK:n jäsenkannasta n. 96% on pk-yrityksiä ja paljon perinteisten toimialojen yrityskantaa. Uskon että tämä on suurin syy tulosten erilaisuuteen. Duunitorin alkuvuonna julkaisemassa rekytointikyselyssä 63% vastaajista käyttää sosiaalista median rekrytoinnissaan, kun taas meidän tutkimuksessamme luku on peräti 81%. Duunitorin kyselyyn vastanneet ovat selkeästi lähempänä samaa kohderyhmää kuin meidän haastattelemamme tahot.

Torstaina Bisnespäivillä käydyn keskustelun yksi aihe liittyi väittämääni siitä että tämä nimeltä mainitsematon ilmoittelukanava olisi (tai itse asiassa molemmat) menettänyt paljon työpaikkailmoituksia sosiaalisen median palveluille. Väitin että erityisesti LinkedIn on vienyt näiltä perinteisemmiltä kanavilta paljon asiakkaita. Sain vastaani argumentin, jonka mukaan heidän ilmoitusmääränsä ovat selkeästi kasvaneet. Pointtini ei kuitenkaan väittämässä ole absoluuttinen työpaikkailmoitusten määrä, vaan markkinaosuus kaikista työpaikkailmoituksista. Jos siis jonkun palvelun ilmoitusmäärä on kasvanut 150% tai vaikkapa 250% tarkastelujaksolla, niin vertailun vuoksi voidaan todeta LinkedInissä Suomeen ilmoitettujen työpaikkojen määrän kasvaneen marraskuun 2013 ja syyskuun 2015 välillä yli 500% päivittäin palvelussa olevien maksullisten työpaikojen määrässä laskettuna (korostan sanaa maksullisten, koska LinkedInissä voi lisäksi ilmoitella ilmaiseksi, mutta siitä ei ole olemassa tilastoa). Samaan aikaan rekrytointiammattilaiset ovat yhtä mieltä siitä että yritysten itsensä (ja ammattilaistenkin) tekemät suorahaut ovat kasvaneet huomattavasti viime vuosina, erityisesti LinkedInin tapahtuvan kontaktoinnin myötä. Tästä löytyy osviittaa myös em. rekrytointitutkimuksesta, jossa merkittävä määrä yrityksiä kertoi tekevänsä itse suorahakuja.

Minun matematiikallani tämä tarkoittaa että LinkedInin markkinaosuus on kasvanut merkittävästi. Ja miksei kasvaisi, jos palveluun on rekisteröitynyt viimeisen 3 vuoden aikana yli 400.000 suomalaista uutta käyttäjää, kokonaismäärän ollessa nyt yli 813.000 suomalaista käyttäjää, ja yksittäisen työpaikkailmoituksen hinta on n. 212 euroa. Monsterin työpaikkailmoituksen hinta on 3-4 kertaa suurempi, ja viimeisen tiedon mukaan heidän CV-tietokannassaan on n. 35.000 aktiivista työnhakijaa. Eli kokoero ja hinta ovat aika eri luokkaa. Oikotien hinta on Monsteria selkeästi tällä hetkellä edullisempi, vaikka sekin on n. 3 kertaa suurempi kuin LinkedInin maksullisen työpaikkailmoituksen hinta, ja Oikotien CV-tietokantaa ei voi vielä verrata mihinkään, koska se on sen verran tuore. Ai niin, ja Monsterin CV-tietokantaan pääsy maksaa ekstraa. Ja jos argumenttina on se, että Monsterissa on aktiivisia työnhakijoita ja LinkedInissä puhutaan "vain" uusien käyttäjien määrästä, ei argumentoija mielestäni ole täysin ymmärtänyt LinkedInin vahvuutta juuri parhaan osaajan löytämisessä vs. parhaan avoimen työnhakijan löytämisessä. LinkedInistä kun haetaan parhaita osaajia riippumatta siitä ovatko he ilmaisseet avoimesti olevansa työnhaussa, ja omissa some työnhaku -koulutuksissanikin on joka ainoa kerta mukana ihmisiä jotka kysyvät miten voisivat tulla rekrytoiduksi LinkedInin kautta kun ovat edelleen muualla työsuhteessa eivätkä voi avoimesti sanovansa olevansa työn haussa. Moni työssään tyytyväinenkin tarttuu hyvään työtarjoukseen sellaisen osuessa kohdalle. LinkedIniä ja perinteisiä palveluita on paha verrata toisiinsa, kun ne ovat niin monella tapaa erilaiset ja niissä toimitaan niin eri logiikalla.

Siitäkin huolimatta en ymmärrä sitä absoluuttista silmien sulkemista ja kieltäytymistä uskoa näitä tilastoja joita eri tavoin on saatavilla. Ja samaan aikaan sekä Oikotie että Monster jakavat omia työpaikkojaan Twitterin kautta ja jonkun verran muissa somepalveluissa. Miksi ne siis käyttävät "kilpailevia" palveluita jos niistä ei ole mitään hyötyä tai haastetta heille?

Tilanteen ei tarvitsisi olla LinkedIn vs. Monster & Oikotie, kun ne toimivat monissa tapauksissa aivan hyvin yhteen. Ja jos tänä päivänä itse päätyisin työnhakuun, käyttäisin ensisijaisina palveluina yhdistelmää LinkedIn ja Monster, muiden somepalveluiden ja Oikotien ollessa harkinnan varaisia "tukupalveluja". Oikotie ei perinteisesti ole ollut yhtä vahva asiantuntijatason hauissa, siksi valitsisin Monsterin Oikotien sijaan. Mutta rekrytoijana... no, jätetään sanomatta, eiköhän veistä ole jo tarpeeksi väännetty haavassa. Nyt jään odottamaan Monsterin ja Oikotien tuottamia tilastoja siitä miten hyvin heillä menee ja miten huonoja somekanavat ovat. Haaste on heitetty, todistakaa että olen tehnyt virhearviointeja ja harkitsen kantaani mielellään uudelleen! Ja totta kai toivon avoimia tilastoja enkä pelkkiä argumentteja.

LinkedIn vs. Monster ja Oikotie?

Latest blogs / Uusimmat blogit