Työmarkkina on uupunut - mitä tässä nyt odotellaan?
Laskusuhdanne siellä, laman uhka täällä, nousua joillain aloilla, osaajia ei tarpeeksi siellä missä pitäisi, osaajia työttömänä siellä missä ei pitäisi, suo siellä, vetelä täällä. Työmarkkinan toimivuudesta / toimimattomuudesta puhutaan jatkuvasti ja aina vaan, aina löytyy joku kulma mutista. Ei siis mitään uutta taivaan alla.
Onko Duunitori valloittanut Suomen rekrytointi-ilmoitusmarkkinan, eivätkö kaikki suomalaiset jo käytä Linkediniä, vieläkö työnhakukoulutuksia edes tarvitaan vai tarvitaanko niitä juuri nyt erityisen paljon? Mikä on seuraava iso trendi työnhaussa, tuleeko joku kaiken mullistava uusi ohjelmisto, mobiilisovellus tai Suomeen NATO-jäsenyyden vanavedessä sijoitusten vyöry, joka työllistää kaikki halukkaat kaikista niemennotkoista ja kadunkulmilta?
Jokainen hallitus vuorollaan puolueista riippumatta lupaa parempaa työllisyyspolitiikkaa, enemmän työpaikkoja, pienemmän työttömyysprosentin ja korjata edellisen hallituksen virheet. Niinpä niin.
Tuntuu siltä, että olemme jo vuosia ellei jopa vuosikymmenen odottaneet jotain tapahtuvaksi. Odotamme että tulee jotain niin erityistä ja mullistavaa, että ei tarvitse enää miettiä onko kaikille töitä tai miten houkutella Suomeen kansainvälisiä huippuosaajia, kun niitä on rajoilla jonoksi saakka.
Mikä voisi olla sellainen mullistus, että nekin jotka eivät kovin helposti tunnu työllistyvän - vaikka niin haluaisivat - pääsisivät tekemään sellaista mielekästä ja hyvin palkattua työtä, joka poistaa kaiken surun, murheen ja tuskan työstä tai työttömyydestä? Mikä olisi se ihmeteko, jolla nekin voitaisiin työllistää, jotka eivät pysty tai halua uudelleenkouluttautua, vaihtamaan paikkakuntaa työn perässä, tai joiden palkkataso omassa ammatissa ei riitä omaan tai perheen elämään ilman erilaisia taloudellisia tukia? Millä saisimme tehtyä kaikista ammateista sellaisia, että niiden työkuorma ei uuvuttaisi tekijöitä tai joissa palkkataso ei tuntuisi epäreilulta, ja joissa olisi nk. “imua”?
Niin, ihmeistähän siinä pitäisi puhua, ja niitä ei tiettävästi katolisen uskon ulkopuolella juurikaan tapahdu. Ei edes Suomen työmarkkinassa.
Jatkossakin tulee olemaan epäsuhdanteita alueiden välillä, toiset paikkakunnat ovat vetovoimaisempia kuin toiset, ja isot kaupungit vetävät puoleensa ihmisiä jo pelkästään siitä syystä, että niihin on alueelle opiskelemaan päätyneiden ihmisten helppo jäädä asumaan, jos siis vain sitä oman alan työtä löytyy.
Jatkossakin toimialojen väliset vetovoimaerot tulevat olemaan merkittäviä, koska joillakin aloilla vallitsee opiskelupaikkojen ja työvoiman tarpeen välinen epäsuhta, tai alojen palkkatasot ovat hyvin erilaisia, toiset alat ovat “seksikkäämpiä” kuin toiset, joillain aloilla on työn henkinen tai fyysinen kuormitus aivan toista kuin toisilla, jotkut ammatit ovat suorastaan kutsumusammatteja, koska niiden palkkataso, arvostus tai kuormitus ei juuri kenenkään mielestä ole järkevällä tasolla, ja erityisen suuri tekijä on ihan suoraan se, onko kyseisen toimialan työpaikkoja saatavilla oman työnhakualueen puitteissa ilman tarvetta muuttaa toisaalle.
Jatkossakin tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti pysty tai halua uudelleen- tai jatkokouluttautua työnkuvan tai laajemmin työmarkkinan muutoksen vaatimuksien mukaan. Ja tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät joko halua tai pysty vaihtamaan paikkakuntaa työllistyäkseen haluamaansa ammattiin, kun tehtaita, toimistoja tai tuotantolaitoksia suljetaan tai siirretään toisaalle. Ja tulee olemaan ammatteja, jotka ovat niin huonosti palkattuja, että niillä ei esimerkiksi perheellinen asuntolainallinen elä, ja se ei ole useinkaan edes oma selkeä valinta, vaan tilanteeseen ollaan ajauduttu tahtomattaan - kuka mistäkin syystä.
Ei myöskään tule ihme-sovelluksia, työnhakupalveluita tai -sivustoja, jotka tekisivät työmarkkinasta itsestään toimivamman tai lisäisivät työpaikkojen määrä. Ne voivat helpottaa työnhakua vain antamalla neuvoja, keräämällä tieto keskitetysti paremmin ja helpommin saavutettavaksi ja ymmärrettäväksi, ne voivat kerätä enemmän erilaisia työpaikkailmoituksia samaan paikkaan, mutta työmarkkina tai jonkun alan tai ammatin työllisyystilanne ei siitä mihinkään muutu.
Eikä Suomeen ole myöskään tulossa sijoitusten vyöryä NATO:on liittymisen seurauksena, nykyisen kaltainen maahanmuuttovastainen tai vähintäänkin kansainvälisten osaajien houkuttelun vaikeaksi tekevä politiikka tekee siitä itseasiassa vielä vähemmän todennäköistä, jos Suomeen etabloituva yritys ei voi laskea sen varaan, että se löytää Suomeen niitä oman alansa - ei vain Suomen, vaan esimerkiksi Skandinavian tai Euroopan tai maailman - parhaita osaajia. Mitä vaikeampi Suomeen on tulla töihin, sitä todennäköisemmin isot toimijat välttävät toimintojensa sijoittamista Suomeen ja sitä vähemmän tänne hakeutuu niitä kaikkien peräänkuuluttamia kovapalkkaisia ja korkeastikoulutettuja huippuosaajia, jotka tuovat Suomeen merkittäviä verotuloja ja vielä pidemmällä tähtäimellä entisestään lisäävät Suomen houkuttelevuutta kohdemaana isoille toimintojen sijoituksille.
Eivätkä kaikki suomalaiset ole myöskään Linkedinissä. Itse asiassa suomalaisia on Linkedinissä n. 1.8 miljoonaa, kun Suomen kansasta n. 3.2-3.3 miljoonaa on “työikäistä” eli 15-64 vuotiasta.
Mikään ei siis työmarkkinassa ole muuttunut tai muutu ihan pian, kukaan ei varsinaisesti pidä nykytilannetta toimivana tai hyvänä, ihmeitä ei tapahdu, eikä edes sellaisia toimia olisi mahdollista tehdä, jolla kaikki työmarkkinan ongelmakohdat poistuisivat ja kaikki halukkaat työllistyisivät haluamiinsa työtehtäviin järkevällä palkalla oman työnhakualueensa puitteissa.
Mikä siis avuksi? Vanha - ilmeisestikin pohjanmaalainen - sanonta kuuluu “leuka nöyrästi rintaan ja kohti uusia pettymyksiä”. Eli “grindaamisen” pitää jatkua.
Edelleen pitää järjestä työnhakukoulutuksia, Linkedin-koulutuksia, CV-koulutuksia, ilmoitella työpaikoista ja lähetellä hakemuksia, harkita ja pyrkiä (jatko-)kouluttamaan itseään pärjätäkseen nykyisessä tai päästäkseen haluaamansa ammattiin, pitää harkita jo aikaisessa vaiheessa mille työuralle haluaa suuntautua ja pyrkiä ymmärtämään kyseisen alan työmarkkinaa palkan, paikkakuntien, opiskelumahdollisuuksien ja urakehityksen kautta,
Itse asiassa yksi harvoja asioita, jolla voidaan tehdä todella merkittäviä muutoksia tulevaisuuden työmarkkinan paremman toimivuuden eteen, on peruskoulujen uravalintaneuvonnan parantaminen ja nykyaikaistaminen. Nuorten ymmärryksen lisääminen omien - ehkä siinä vaiheessa vielä hyvin merkityksettömältä tuntuvien tai lapsellisiin haaveisiin perustuvien - päätöksien pitkän aikavälin omaan elämään ja tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksiin vaikuttavien tekijöiden merkityksestä.
Toki voimme myös auttaa ja kannustaa aikuisia ammatissa toimivia ihmisiä kouluttautumaan uusiin, itselleen mielekkäämpiin, paremmin palkattuihin tai paremman työllistymismahdollisuuden omaaviin ammatteihin myöhemmälläkin iällä, ja toisaalta yrityksinä, rekrytoijina tai esihenkilöinä olla suvaitsevampia ja avarakatseisempia entistä iäkkäämpien ihmisten ja/tai uudelleenkouluttautuneiden palkkaamiseen.
Ja kyllä, erilaisia alueellisia, ammattiliitto-/ryhmä vetoisia, ja opintoihin liittyviä urakoulutuksia, henkilöhtaista uraneuvontaa - ja omasta näkökulmastani hyvin tärkeää - sosiaalisen median työnhakua edistäviä koulutuksia tarvitaan jatkossakin, ehkä jopa enemmän kuin koskaan aiemmin, koska vaikka työmarkkina itsessään ja työnhaku eivät kovin nopeasti muutu, erilaiset ilmoittelukanavat, osaamisen esittelyn keinot, sisällöntuotannon vaatimukset, ja entistä suoraviivaisempi oma-alotteinen työnhaku muuttuvat, monipuolistuvat ja mahdollistavat näitä ymmärtäville reittejä nopeampaan ja helpompaan työllistymiseen - ja toisaalta rekrytoijan kannalta helpompaan, nopeampaa, edullisempaan ja laadullisesti parempaan rekrytointiin.
Niin pitkälle kuin pystyn kuvittelemaan, tarvitaan myös sitä aivan perinteistä CV:n ja työhakemusten kirjoittamisen opastusta, tarvitaan valmennusta työhaastetteluihin, osaamisen sanoittamiseen, ja monessa tapauksessa myös sen Linkedin-profiilin entistä parempaan tuunaamiseen ja tavoitteelliseen ammatilliseen verkostoitumiseen.
Työmarkkinaa eivät korjaa tai paranna ihmeet, vaan ihmiset. Ja pienet arjen käytännölliset teot.