Mikä ihmeen "silent networking"? Introverteillekin sopivaa verkostoitumista
Minulta kysyttiin hiljattain, olenko kuullut termistä "silent networking", ja oli pakko myöntää, että termi ei ollut laisinkaan tuttu. Yhdistin sen itse asiassa erääseen tekniseen energiaverkkojen hyödyntämismalliin, mutta kun kyse oli kuitenkin tietynlaisesta ihmisten välisestä tavasta verkostoitua, olin aivan pihalla.
Kun sitten aloin etsiä tietoa "silent networkingistä" (joskus myös nimellä "quiet networking"), tuli vastaan varsin kiinnostavaa tietoa, kokemuksia ja ajatuksia siitä, miten introverttikin voisi verkostoitua luontevasti.
Yllättäen kävi jopa niin, että tajusin itsekin olevani hyvin pitkälti "hiljainen verkostoituja". Minä, Suomen verkostunein henkilö Linkedinissä?! Kyllä vain, introvertti, hiljainen verkostoituja.
Suurin osa aiheeseen liittyvistä keskusteluista ja artikkeleista koskettaa erityisesti live-tapahtumissa tapahtuvaa verkostoitumista. Näissä introvertin voi olla vaikea saada mitään aikaiseksi, koska ei ehkä uskalla avata suutaan, esitellä itseään, puhumattakaan että pitäisi vakuutella kuulijoille omaa osaamistaan tai esitellä edustamansa organisaation tuotteita tai palveluita, tai puhutella määrällisesti erityisen paljon uusia kontakteja.
Kulttuureissa, joissa hiljaisuus on tuskallista, piinallista, jopa pelottavaa, ihmiset täyttävät kaikki tauot puhumalla niitä-näitä, "small talkia", kuten hienosti sanotaan. Ei oikein osatakaan olla hiljaa. Näin harvemmin kuitenkaan Suomessa, jossa joskus jopa toisin päin, "miksi tuonkin tyypin pitää olla koko ajan äänessä".
Ymmärrän kuitenkin hyvin tuon tuskan tapahtumissa verkostoitumiseen, se ei ole oikein koskaan ollut "oma juttuni", verkostoidun paljon mieluummin virtuaalisesti, sosiaalisen median tai muiden keskustelukanavien puitteissa.
Jos kuitenkin jonain päivänä vielä tulee tilanne, jossa joudun/joudut isompaan tilaisuuteen "minglaamaan", verkostoitumaan ihmisten kanssa kasvotusten, tässä muutama vinkki miten helpottaa tilannetta.
Mene tapahtumaan ajoissa, ennen kuin keskustelurinkejä tai ryhmiä on vielä muodostunut. Paikalla on vähemmän ihmisiä joiden kesken huomiota jakaa. Näin et joudu menemään käynnissä jo oleviin keskusteluihin kesken kaiken, tietämättä edes mistä on tähän asti puhuttu tai ketä ihmiset ovat. Pienissä piireissä tai yksittäisten ihmisten kanssa puhuminen ja verkostoituminen on paljon vähemmän tuskallista, ja saat/annat jakamatonta huomiota.
Tutustu etukäteen tapahtuman osallistujiin, puhujiin, ja osallistu aiheesta käytäviin keskusteluihin somessa - tapahtuma-hashtagit ovat tähän mainio keino. Saatat tällöin löytää ihmisiä, jotka ovat myös tulossa tapahtumaan, ja tapahtumassa kasvotusten tavatessa on kyse enemmänkin tutun kuin tuntemattoman ihmisen kohtaamisesta, jolloin myös verkostoituminen ja keskustelu kasvotusten tuntuu helpommalta, kun on jo tunnusteltu aiheita ja kiinnostusta etänä.
Yhdessä toisen ihmisen kanssa tapahtumiin meneminen ja/tai siellä liikkuminen on paljon luontevampaa, kuin yksin. Kahdestaan tai kolmistaan te olette se "ryhmä", johon muut liittyvät uusina, eikä niin, että sinä yksin ja epätoivoisena yrität löytää keskustelukumppania. Sovi vaikka somekeskusteluissa tapaamiesi ihmisten kanssa tapaavasi jo tapahtuman ovella tai sitä ennen vaikkapa kahvilla, ja menette tapahtumaan yhdessä.
Mieti jo valmiiksi miten esittelet itsesi, harjoittele luontevan oloinen esittely tai "pitch", miten esittelet osaamistasi tai organisaatiosi tekemisiä. Voit vaikka harjoitella sitä kotona peilin edessä, niin puheesi alkaa tuntua itsestä luontevammalta ja äänesi vakuuttavammalta.
Aseta selkeä tavoite, mitä haluat saada tapahtumasta irti, jotta et päädy haahuilemaan siellä loputtomasti tuskaillen, mitä täällä oikeasti teet.
Varaa nippu käyntikortteja, ja niitä teettäessäsi voit vaikka laittaa jo niihin (vaikka sinne takapuolelle) asioita, joita tarjoat, etsit, tai millainen olet. Jollakin voi käyntikortissa olla vaikka pieni vitsi tai aforismi, joka ns. "rikkoo jään" ja on luonteva keskustelun aloitus sille vastapuolelle.
Älä turhaan odota olosi tulevan luontevammaksi tai mieti milloin alat rentoutua. Niin ei käy ainakaan niin pitkään, kun asiaa mietit. Ole siis sujut sen kanssa, että livenä verkostoituminen ei ehkä ikinä tule olemaan sinulle mielekästä, mutta kun (työ)elämässä kaiken ei todellakaan tarvi aina olla tai ole "ruusuilla tanssimista". Hyväksy oma fiiliksesi ja tapasi tehdä asioita, jotkut asiat vain pitää hoitaa, vaikka ne eivät mukavilta tuntuisikaan.
Hyvät myyjät kuuntelevat enemmän kuin puhuvat. Joskus vastaan tulee sellainen "ruuneperi", joka puhuu kuulijat pyörryksiin, tai on niin karismaattinen tai pökerryttävän kaunis/komea, että riittää, kun henkilö tulee paikalle, ja muut haluavat keskustella kanssasi, ja voit itse keskittyä kuuntelemaan ja näyttämään hyvältä. Jos nyt ei kuitenkaan luoteta vielä ihan täysin siihen, että olet se paikan komein kolli tai kaunein kissa, niin ajattele kuitenkin kykysi kuunnella olevan merkittävä vahvuus verrattuna niihin, jotka vain puhuvat itsestään tai tuotteistaan, ja joita ei oikeasti moni jaksa kuunnella kovin pitkään. Ole siis ylpeä hiljaisuudestasi, mutta totta kai auttaa, jos myös ihan oikeasti kuuntelet ja laitat asioita muistiin, etkä vain tuskaile itseksesi etsien lähintä hätäpoistumistietä tai hätäpoistumissanaa (esim. "vessa", "drinkki", "onnettomuus", "kuolema", "ripuli", "puhelu").
Ranskassa on menty hiljaisessa verkostoitumisessa niinkin pitkälle, että siellä on hiljaisia speed dating -tyyppisiä verkostoitumistapahtumia, jossa vuorotellen läsnäolijoiden kanssa istutaan pöytään, ja ollaan minuutti ihan hiljaa. Paperille voi kirjoittaa vastapuolella kysymyksen tai kommentin, ja toinen vastaa samalla tavoin paperille, sanaakaan sanomatta. Sangen outoa, mutta kuulemma oikein suosittuja tapahtumia (ainakin ennen korona-aikaa).
ClubHouse, hiljaisten huone?
Yllättäen ClubHouse, tämän hetken kuumin uusi somekanava, joka muuten keskittyy pelkästään ääneen ja keskusteluihin, on osaltaan tämän "hiljaisen verkostoitumisen" trendin keskiössä! ClubHousessa on keskusteluryhmiä, joista osa on pyhitetty hiljaiselle verkostoitumiselle, osallistujien mahdollisuudelle rauhassa tutustua toistensa profiileihin, etsien niitä mielekkäitä kontakteja, joiden kanssa sitten oikeastikin verkostoitua ja keskustella, usein jopa jossain ihan muualla kuin ClubHousessa.
Itse en tätä ClubHouse-mallia oikein ymmärrä, miksi juuri tällainen ääneen perustuva palvelu on yllättäen rauhallisen ja hiljaisen profiileihin tutustumisen ja verkostoitumisen keskiössä, mutta maailma on ihmeellinen paikka ja some vielä ihmeellisempi. Itse koen tuon olevan vain vastapaino sille hurjalle keskustelujen määrälle ja äänessä olemisen tarpeelle, jota ClubHouse itsessään on ja vähän vaatiikin.
Mielestäni edelleen, pitkälle tulevaisuuteen, Linkedin on se paikka, jossa voin ihan rauhassa tutustua ihmisten laajempiin osaamisprofiileihin, ja päättää haluaako heidän kanssa verkostoitua vai ei. Eikä ole myöskään painetta heti olla alkamassa syvällisiä keskusteluja, pitkällisiä keskusteluketjuja tai edes välitöntä vastaamisen kiirettä, vaan voin ottaa rauhassa oman aikani, ja viesteillä silloin kun se minulle sopii, rauhassa ja harkiten. Eikä ainakaan haittaa, että näen henkilön profiilista tietoa vaikkapa yhteisistä tuttavista, henkilöhistorian mahdollisista yhtymäkohdista, tai ammatillisen kiinnostuksen aiheista, joista sitten keskustella, kun sille on tarve, aika ja paikka.
Sille vieläkin introvertimmälle voisin suositella Linkedin-profiililinkin laittamista sähköpostin allekirjoitukseen ja käyntikorttiin, jolloin ne ihmiset, joiden kanssa olet luontaisesti kanssakäymisissä, voivat olla se aktiivinen verkostoitumisen osapuoli. Ei tarvitse edes Linkedin-verkostoitumiskutsuja enää lähetellä!
Minä, super-introvertti
On ollut erikoista huomata, että monet tapahtumissa tai muuten kasvotusten tapahtuvaan verkostoitumiseen liittyvistä paineista ovat itsellenikin kovin tuttuja. Vaikka vuosittain koulutan tuhansia ihmisiä ja keikkoja on 120-175 kpl/vuosi, vaatii kasvotusten ihmisten tapaaminen ja esiintyminen paljon sekä henkisiä että joskus fyysisiäkin resursseja. Monesti koulutuspäivän tai tapahtumassa käynnin jälkeen on takki aika tyhjä, eikä hirveästi haluta lähteä kenenkään kanssa kahville, syömään tai oluelle, vaan kaipaa kodin tai hotellihuoneen hiljaisuutta ja rauhaa vastapainoksi esillä ololle.
Olen tätä joskus itsekseni ihmetellyt, mutta vasta kun hiljattain tein RMP-motivaatiotestin, tuloksia purkaessa Pia (Klemetti, RMP-sertifioitu coach) avasi tuloksista että kuulun viiteryhmässäni siihen alimpaan 2 %:iin, jossa sosiaalisten kontaktien tarve on huomattavan vähäinen: aloin ymmärtää, että olen tosiaankin perimmiltäni todella introvertti, ja somessa verkostoituminen, yksin blogien tai kirjojen kirjoittaminen, videoiden tekeminen ja muu omassa rauhassa työskentely sopii minulle paljon paremmin kuin tapahtumissa "minglaaminen" tai kasvotusten keskustelut.
Jännittävä havainto näinkin pitkän koulutusuran jälkeen! 98% ihmisistä tarvitsee siis enemmän sosiaalista kontaktia kuin minä. Hurjaa, mutta toisaalta selittää näin jälkikäteen paljon asioita matkan varrelta! Mieti, jos siis minä pystyn verkostoitumaan somessa "kuin kala vedessä", niin aktiivisempaan verkostoitumiseen siis pitäisi pystyä yli 98% ihmisistä, todennäköisesti juuri sinäkin!
Onko sinulle luontevampaa verkostoitua kasvotusten vai somessa? Tarvitsetko sosiaalista kontaktia, vai vetäydytkö mielellään omaan rauhaasi tekemään työsi?